Täässä onkin välillä tapahtunut taas kaikenlaista. Hetken kaikki oli ok. Siis huom. pienen hetken, ehkä viikon tai jotain... Sitten alkoi taas tapahtua! Bändin yksi jäsen, joka aika usein on ollut pois, ja muutenkin pysytellyt taka-alalla paikalla ollessaankin, oli löytänyt tyttöystävän jonka sitten eseitteli bändille. Ja tämä tyttöhän tietysti on myös musikaalinen, soittaa pianoa ja laulaa. Siitäpä heti sitten välittömästi tekemään meiän bändiin uutta jäsentä! Tietysti! Tämä Herra X piti itsestäänselvänä että tyttöystävänsä liityy bändiin, eikä taaskaan muilta kysytty mitään. Nyt meillä on sitten jo kaksi pianistia...

Heti seuraavalle keikalle yhtäkkiä vaan otettiin tämä tyttö mukaan soittamaan koskettimia. Ja siinä vaiheessa meni basistilla ja miksaajalla hermot!!! Se oli mulle yllätys. Erittäin mukava yllätys. Että kaksi muutakin jäsentä on samaa mieltä asioista kun minä, mahatavaa, en olekaan yksin näiden tuntemusteni kanssa! He ottivat asian puheeksi matkalla keikalle, tekivät selväksi etteivät todellakaan pidä siitä että yhtäkiä vaan otetaan uusia jäseniä jostain puskasta kaiken aikaa eikä muilta kysytä mitään. Ja että pitäis oikein kokoontua bändinä keskustelemaan asioista... Hienoa, hienoa. Olen erittäin tyytyväinen tästä käänteestä. He jopa olivat miettineet lopettamista, kun niin loukkaantuneet olivan bändin eräiden jäsenten toiminnasta. Aivan kuten minäkin.

He kaksi ovat nyt kuukauden matkoilla, ja vähän pelottaa että mitä sillä välin tapahtuu. Tämä Herra X haluaa tietysti tyttöystävänsä myöskin LAULAMAAN tähän bändiin, keikallakin meinas laittaa sille mikin eteen noin vaan. Onneksi tyttö ei huolinut, koska ei osannut vielä lauluja. Mutta kohta osaa. Ja se on varma, että sellainen tilanne tulee että sille pistetään mikki eteen ja siitä yritetään tehdä laujaja ihan noin vaan. Mutta meikäpä ei enää sulata sellaista, ei taatusti! Että joku vahvempi naislaulaja tulee siihen noin vaan laulamaan ja meikä jää taustalle hiljaa ja alistuneena, eijei! Siinä vaiheessa nostan metelin! Ja pelottaa että mitä sitten tapahtuu. Herra X tietysti suuttuu mulle ja tulee vähän sanomista... Kun tällainen mitättömyys nyt kehtaa kieltää hänen tyttöystäväänsä tulemasta bändiin laulamaan! Kyllä nyt vaan kieltää. Ei tällainen touhu voi jatkua. Harmi vaan että nyt kuukauteen ei kukaan siellä ole mun puolella, että voin saada aikamoista paskaa päälleni jos uskallan vastustaa heitä päin naamaa. Sittenpähän vaan tulee. Erottakoon mut sitten vaikka bändistä ja ottakoon sen likan siihen tilalle laulamaan jos niin tahtovat mieluummin. Oivoi. Paha paikka. Tosi paha.

Tää on siis niiiiin rasittavaa että tällaisia tilanteita tässä bändissä on ihan kaiken aikaa. Jatkuvasti pahoja yllätyksiä ja täysin epävakaata ja sekavaa koko touhu!

Se tyttö osaa kyllä soittaa koskettimia hyvin, paremmin kuin se meidän _toinen pianisti_. Että sopii kyllä mulle jos e tulee soittamaan. Mutta laulamaan en sitä halua! Ja sit vielä sellainenkin hankaluus että tämä Herra X on nyt rohkaistunut ja haluaa kai esittää tyttöystävälleen jotain... On alkanut vaatimaan että hänenkin ääni kuuluisi lujaa kun lauletaan. Tähän mennessä se on kuulunut tosi hiljaa vaan taustalla, niin hiljaa etten ole oikein kuulluutkaan hänen ääntään kunnolla että miten hän laulaa. Ja ilmeisesti siihen on ollut syy miksi hänen ääntään ei kuulu... Nimittäin nyt kun sen kuulin viimeksi paremmin kun hän vaati ääntään lujemmalle, huomasin etä hän laulaa tosi rankasti nuotin vierestä!!! Argh! Ja sellaista tässä nyt vielä pitäisi kestää että tää vetää siinä nuotin vierestä täysiä ja ite pitäis yrittää laulaa siinä sitte, huhhuh mitä tuskaa! Ei mitään rajaa tällä kamaluudella! Ei todellakaan pitäis hänen laulaa ollenkaan, kun kerran ei osaa. Ja vielä lujaa pitäis hänen ääni kuulua, tää touhu menee jo ihan naurettavuuksiin! Siinä kärsii ainaki mun laulu sitte samalla. On tois vaikeaa ja ÄRSYTTÄVÄÄ laulaa jos joku muu vetää nuotin vierestä!!!!! Mutta eipä siitä tietenkään kukaan muu mitään välitä... *lyö päätään seinään*