Piti lähteä kokoukseen koko perhe tänään. Aamulla pidettiin kiirettä, laitettiin kaikki vlmiiksi ym. Ja oli kiva mieli lähteä kokoukseen. Sitten kun meinattiin lähteä, auto ei käynnistynytkään!!! Siis uskomatonta... Kyllä oli ihan perseestä tääki homma! Ja eiku takas kotiin möllöttään... Mahtavaa.

Mikä tässäki ny on?!? Miksei me päästy kokoukseen?? Jumalako haluaa ettei me mennä, vaan möllötetään kotona. Hän ei halua koskettaa ja ouhua meille, ei..? Vai salliiko Hän sitten vaan vihollisen riepotella miten sattuu ja tarkkailee sitten meitä vaan sieltä korkeuksista että miten suhtaudutaan, ja jos nuristaa, on se paha paha. On inhottavaa tämä.

Rahat on vähissä, pitäsi lähteä viikon päästä pieneen reissuunkin, ja nyt sit autokin rikki! =(

Mä en kertakaikkiaan vaan ymmärrä Jumalaa! Mua niin turhauttaa ja raivostuttaa ja masentaa. Suorastaan epätoivoinen olo välillä. (Usein) Ku tuntuu et Jumala vaatii jotain täysin mahdottomia, jotain mihin en ikipäivänä yllä! Niinku esim sellasta mielenlaatua että ylistelis vaan kokoajan ja kiitäis kaikesta, vikka mitä tapahtuis. Et Jumala ja vihollinen sais riepotella miten paljo vaan , ja aina vaan pitäis olla kiitoksessa... Huhhuh! Ehkä joku pystyy sellaiseen mut mä en oo pystyny kyllä. =(  Mua suututtaa tollanen! Mun mielestä tollanen on ihan perseestä! Siis jos vaikka joku IHMINEN käyttäytyis tollee että koettelis koko ajan ystävyyttä/rakkautta, tekis inhottavia asioita ja odottais että mä vaan hyväksyn kaiken ja en ikinä suutu enkä mitään.. Kuka sellaseen pystyy??? Miks Jumala tekee noin, en tajuu? ! Enkä osaa enkä pysty. =(  Mä en vaan tunnu MILLÄÄN saavan itteeni sellaseks et olisin Jumalalle mieleen ja Hän voisi siunata! Nyyh!

Mä en ymmärrä sitäkään että pitäis kuolla... Niin että siis Jeesus vaan eläsi minussa ja minä itse olisin kuollut. Täyttä utopiaa! Miten sellainen voi tapahtua?!? Onhan mulla oma persoona! Omat tunteet ym. Miksi Jumala on sitten luonut meidät ihmiset tällaisiksi, että on tunne-elämä esim.? Ihminen loukkaantuu, vihastuu, tuntee vihaakin välillä. Ja ei sais! Eikä sais ilostuakaan liikaa... Mikään muu ei sais olla tärkeää kuin Jumala vaan. Jos joku muu asia on tärkeää ja iloitsee siitä, on sekin paha homma, ja Jumala ottaa sen pois. Että mun pitäis kuolla, oma tahto, omat tunteet, kaikki? En käsitä miten se voisi tapahtua ja mitä tässä oikein pitäis tehdä. Olen sitä joskus yrittänyt jotenkin pinnistää, mutta eihän siitä mitään tuu! Aina mä vaan olen sitkeästi elossa, en yhtään kuole! Äh. Miksen mä tajua näitä juttuja. Ahdistaa.

                                                       ****                                   ****

Klo 22.00. Hmm. Kuuntelin tuossa Tapani Suonnon saarnoja muutaman. Onpas muuten hyvä puhuja! Yhdessä puhuttiin aiheesta tahto-tunteet. Siinäkin puhuttiin tätä itsensä, omien tunteidensa kuolettamisesta. Pitääpä kuunnella se vielä uudestaan. Kun sitä asiaa on niin vaikea tajuta! Miten omat tunteet kuoletetaan?? Sen verran ainakin tajusin että pitäisi tahdon perusteella tehdä ratkaisut elämässään, ei tunteiden. Siis varsinkin jos on kyse jostain synnillisistä tunteista. Esim. valita anteeksiantaminen, ei katkeruus ja viha. Se vaan on niin kamalaa ja vaikeaa kun nyt vaan kaikenlaisia tunteita ON, ja niitä pitäisi sitten kuolettaa. Koskahan mä sen tajuan että MITEN ne saisi kuoletettua! Entä jos en onnistukaan? Auttakaa ny joku, aargh! Jumala!?! Tää vaan on niin vaikeeta. Jopa tuli pientä kadotuksen pelkoa tuossa...

Pitäis katsoa Jeesukseen, niin. Missä Hän on? En näe Häntä, en tunne, en kuule. En mitään. Etsin vaan. Haluaisin tuntea ja kokea Hänet syvästi! Niin että muuttuisin ja saisin voimaa! Pyhän Hengen voimaa. Haluaisin osata katsoa Häneen. Näissä mietteissäni ja ahdistuksessani. En osaa.